Minä olen brändi

Minä olen brändi

En ole kansainvälisesti, enkä kansallisestikaan tunnettu brändi. Eikä minua oikeasti vielä tunneta juurikaan tuttavapiirini ulkopuolella. Minun nimeni ei korista kauppojen ikkunoita, eikä naamaani löydy mainosjulisteista. Mutta minä olen brändi. Ja tätä brändiäni pidän yllä ja kehitän jatkuvasti.

Sinäkin olet brändi. Pahoittelen, jos et tiennyt tätä etukäteen. Sille et voi enää mitään. Mutta sille voit, miten brändiäsi rakennat tästä eteenpäin. Aina. Siihen kannattaa keskittyä. Tulevaisuuteen. Niihin asioihin, joihin voit vaikuttaa.

“Henkilöbrändi on tarinasi, jota kirjoitat parhaillaan.” Lisa Sounio

Brändisi on sitä miten käyttäydyt, miten viestit, miten pukeudut, millaiset hiukset sinulla on, miten meikkaat jne. Brändisi on sitä millainen olet lauantai-iltapäivänä kaupan kassan ruuhkaisassa jonossa tai millainen olet maanantaiaamuna työmatkabussissa. Brändiäsi on sekin, miten puhut asiakaspalvelijalle, esimiehellesi, aviopuolisollesi, ystävillesi, kollegoillesi jne. Brändiäsi on siis kaikki sinussa. Sinä olet brändisi.

Brändisi tarinassa on kaikki ne käänteet, joiden kautta olet tähän pisteeseen tullut. Kaikki pettymykset, kaikki onnistumiset. Ammatilliset ja henkilökohtaiset. Ne kaikki ovat tehneet sinusta sinut, sen mikä olet tänä päivänä. Henkilökohtaisen historian heikot hetket pitää hyväksyä tapahtuneeksi. Ota kuitenkin huomioon tapahtumatilanne ja -hetki. Muista rehellisesti, millainen ihminen sillä hetkellä olit. Olet varmasti muuttunut. Kaikki menestykset ja menetykset ova osa tarinaa, jota kannamme mukanamme. Ne ovat osia, joista palapelimme rakentuu. Ilman niitä tämä tarina ei olisi tällainen, etkä sinäkään olisi sellainen ihminen kuin nyt olet. Hyvä niin.

Miksi brändin rakennus on niin tärkeätä?

Työelämä muuttuu vauhdilla uusiin suuntiin. Se kansainvälistyy ja pirstaloituu eri mittaisiin työsuhteisiin. Itsensä työllistämisestä tulee yhä normaalimpaa. Tässä kohtaa menee työnhakijoilla monesti sormi suuhun. Kuinka hakea töitä tämä päivän työmarkkinoilla? Pitäisi erottua toisista, pitäisi kilpailla yhä harvemmista työpaikoista, yhä useamman hakijan kanssa, pitäisi verkostoitua ja olla aktiivinen.

Mihin minä enää sitä brändiä tarvitsen?

Brändin rakentamisella helpotat ja tehostat myös tekemistäsi. Sen avulla markkinoit ja myyt osaamista tarkemmin.Tiedät loppuviimeksi selvemmin, mitä sinä haluat tehdä työksesi. Säästät näin omaasi ja tulevan työnantajankin aikaa. Brändäämällä annat itsestäsi ensivaikutelman ennen ensitapaamista. Hyvin rakennettu brändi, puhuu sinun puolestasi ennen kuin olet ehtinyt sanoa mitään. Hyvä brändi on paras mahdollinen versio sinusta. Mutta muista, ettei saa lupailla liikoja. Sinun pitää myös lunastaa brändisi antama mielikuva. Lunasta lupauksesi verkostojesi avulla. Hyvä verkosto puhuu puolestasi.

Mistä löydän ne verkostoni?

Sinulla on jo verkosto. Verkostosi koostuu niistä ihmisistä, joita jo tunnet. Perheenjäsenet, ystävät, tuttavat, koulukaverit, entiset kollegat, esimiehet, harrastusten kautta tuntemasi ihmiset. He kaikki muodostavat verkostosi. Sosiaalisessa mediassa on vain tarkoitus luoda tästä verkostosta näkyvämpi.

Sosiaalinen media mahdollistaa laajan ammatillisen verkostoitumisen. Ja miksei myös henkilökohtaisenkin. Verkostoja kannattaa alkaa rakentamaan Twitterissä tai LinkedInissä. Ne ovat luontaisia kanavia siihen.

Sosiaalisen median verkostojen ei tarvitse (eivätkä ne yleensä olekaan) olla pitkään vahvaan henkilökohtaiseen siteeseen perustuvia. Sosiaalinen media on kuin cocktail -kutsut. Et sinä sielläkään kaikkia ihmisiä tunne entuudestaan, mutta tutustut. Tee sitä samaa sosiaalisessa mediassa. Juttele. Höpötä. Anna äänesi kuulua. Kerro mikä sinua naurattaa, liikuttaa, kiinnostaa. Osallistu keskusteluun, aivan kuten tekisit cocktail -kutsuilla.

Sosiaalisessa mediassa verkostoituminen on samojen mielenkiinnonkohteiden, ajatusmaailmojen, musiikkimakujen, huumorintajun, ammatillisten kiinnostuskohteiden tms. kohtaamista. Verkostosi säikeet eivät välttämättä ole kovin vahvoja alkuun, mutta aloitettuasi keskustelun sosiaalisen median yhdessä kanavassa, on sitä helpompi jatkaa myös toisessa kanavassa tai vaikka niillä oikeilla cocktail -kutsuilla. Jokainen askel, jokainen keskustelu, jako, kommentti vahvistaa sitä sidettä ja verkostoasi.

Arvaatko mitä tapahtui samalla?

Rakensit ja vahvistit brändiäsi! Nyt vain erottautumaan.

Miten erottautua?

Yksi keino on rakentamalla hyvä kampanja. Pidä työnhakuasi eräänlaisena projektina. Sitähän se loppupeleissä onkin.

Hyvällä projektilla on aina päämäärä jota tavoitellaan. Tässä tapauksessa työpaikka.

Kampanjan rakennus kannattaa aloittaa miettimällä, mitkä ovat niitä omia kanavia, joissa haluan toimia. Mitkä kanavat tuntuvat omilta? Jos Twitterin hektinen maailma ei ole sinua varten, ei siellä tarvitse olla. Jos Facebook ei nappaa, ei sielläkään tarvitse olla. Ainoa verkostoitumiskanava, jonka käyttöönottoa lämpimästi kannustan on LinkedIn. Olit sitten työnhakija aktiivisesti tai et.  Muuten voit kampanjan rakentaa minne haluat. Jos bloggaaminen on sinun juttusi, tee sitä. Jos kuvaaminen luonnistuu paremmin kuin kirjoittaminen, tee sitä. Jos taas vloggaaminen eli video -bloggaaminen olisikin ehkä sinun juttusi, hei arvaa mitä, tee sitä!

Tee työnhakukampanjasi sellaiseen kanavaan, joka taipuu omaan suuhun. Kampanjan rakentaminen ei ole kovin monimutkaista, mutta aikaa se vie. Brändi ja kampanja muuttuvat ja elävät jatkuvasti. Ne eivät ole koskaan täysin valmiita. Niin kuin et sinäkään. Mutta hyvä pohja kannattaa luoda.

Mieti rauhassa mitkä kanavat voisivat olla sinun. Ota selvää millaisia ne ovat. Luo käyttäjätunnus ja poistu paikalta, jos se ei ole sinua varten. Tärkeää on, että tutustut. Kuka tietää, voit löytää uuden some-kanavan jota hyödyntää.

Hyviä työnhakukampanjoita on vaikka millä mitalla. Tässä on muutama. Niissä kaikissa näkyy ja kuuluu ihmisen ääni. Ota näistä vinkkejä. Tee sitten oman näköisesi.

Karl Lehmannin Anställ Kalle Nu -video

Merja Haverisen kampanja Hire me. I´m nice.

Jessica Myllyniemen kampanja #jessicalletöitä

Satu Olkinuoran “Projektiosaaja etsii töitä”

Heimojen päälikkö vai verkko-valkonaamoja ohjaava inkkari? Mikä lie.

Jokos tässä meni pari viikkoa? Tuntuu, että vasta eilen aloitin CM-koulutuksen. Heimoani olen tässä kasvatellut + 50% kahden viikon aikana, ei ole huono saavutus. Kotitehtävänä oli löytää verkkojohtajia ja heidän yhteisöjään. Joitakin mielenkiintoisiakin löysin. Täytyy kyllä myöntää, että tähän kotitehtävään paneuduin hieman huonosti. Anteeksi ope!

Nämä kaksi viikkoa menivät tosiaan ihan hirmuisessa hulinassa. Edellisen kerran jälkeen olen puuhastellut brändien rakentamisen kanssa, koulutusmateriaalien väsäilyjen parissa ja tietysti sen päälle vielä kouluttanutkin.

Rohkeesti kirjoitin muuten koulutusmateriaaleihin olevani sosiaalisen median asiantuntija. Vähän tuli sellainen epätodellinen olo. (Minäkö muka joku asiantuntija. Höpöhöpö.) Mutta uskottava kait se on. Eihän minun täydy tietää ihan kaikkea tästä alasta voidakseni sanoa olevani asiantuntija. Eikös asiantuntija ole sellainen ihminen, keneltä toiset tulevat pyytämään apua ja neuvoja? No, niinhän siinä aina käy. Enkä missään nimessä väitä olevani maailman paras ja tietäväisin. En suinkaan. Heti kättelyssä pystyn nimeämään ainakakin yhden käden verran itseäni viisaampia. Ja hyvä niin. Niin kauan kuin on opittavaa, on toivoa.

Tänään sain pälpättää tunnin verran ihmisille sosiaalisesta mediasta. Ohjasin ihmisiä brändiensä luokse vieville poluille. Näytin suunnan ja annoin pari työkalua. Enempään en pysty. Loppu on sitten tekijästä kiinni. Auttelen matkan varrella tarvittaessa, ohjaan takaisin polulle jos eksyvät. Lisäilen heitä heimooni sitä mukaan kun tulevat.

Heimoni. Hassua. Pauliina puhui aikanaan ensimmäisessä tapaamisessamme heimoista ja some-perheestä. Ajattelin, että ihan kahelia hommaa! Eihän netti-ihmiset voi olla sun heimolaisia tai saati mitään perheenjäseniä! Ajattelin, että ei musta kyllä mitään some-ihmistä taida tullakaan… Vaikka olenkin LinkedInissä ja Facebookissa ja Pinterestissä ja niin edelleen. Mutta kuitenkin halusin mukaan! Halusin tehdä sitä mitä Pauliinakin tekee! KOULUTTAA SOMEA!

Mutta siis mähän olen järkevästi ajatteleva ja fiksu ihminen, en mikää some-perhettä perustava höpsö. Kröhöm… Niin. Noh. Niin. Hmmm…. No, ei se Pauliina ihan väärässä ollut. Saattoi sillä olla jotain tietämystä asiasta. Meninhän mä sen koulutuksen seurauksena Twitteriin. Ja instagramiin. Ja Vimeoon ja sinne ja tänne ja tuonne… ja sen jälkeen mulle tuli kaksi viikkoa myöhemmin kutsu työpaikkahaastatteluun. Ei näillä profiileilla tainnut mitään tekemistä olla asian kanssa, mutta kuitenkin. Nyt mä täällä ohjailen ihmisiä somessa, kuin intiaani valkonaamoja villissä lännessa. Verkko-inkkari, varsinainen. 🙂

Ja nyt mä olen taas Pauliinan koulutettavana. Some-majakkani ohjaamana, musta tulee vielä viisaampi näissä asioissa. Musta tulee vielä somempi kouluttaja! 😉

Huomenna palaan taas sinne koulun penkille…. MAHTAVAA. IHANAA. MAHTAVAA… Ja onhan mun nyt myönnettävä, että olenhan mä ihan hörhö! Yritän vaan välillä pitää fiksun ihmisen kulissia yllä! 😀 Lue loppuun

Tulevaisuuden suunnitelmat. Hyvin tehtynä, helppo toteuttaa

Eilen se alkoi. Community Manager opinnot. Verkostojohtaja, yhteisömanageri, nettifasilitaattori, nettikätilö. Sellainen musta sitten tulee.

Mä en meinaa vieläkään uskoa, että mä tein sen! Olen oikeasti ottanut askeleen suuntaan, josta olen unelmoinut. En epäröinyt. Nyt ei enää työsuhteen mahdollinen päättyminenkään pelota. Mä tiedän, että mä pystyn tekemään tätä työtä, jota rakastan.

Tässä matkani alussa tulee ajatelleeksi kaikenlaista. Olikohan tämä ihan viisasta? Onko musta oikeasti tähän? Osaisinko mä tehdä tätä työkseni? Mitä mä oikein kuvittelen? Että mä oikeasti osaisin muka? Että ketään oikeesti kiinnostaa mitä mä sanon? Ja niin edelleen.

Sitten mä katson mun elämääni. Muistelen kuluneita 4 vuotta. Muistelen miltä musta tuntui ekana työpäivänä kouluttajan työssäni. Miltä musta tuntui ensimmäisenä päivänäni yläasteen kotitalouden opettajan sijaisena. Minä.

Aarrgghhh! Se pakokauhun tunne, kun astut luokkaan, jossa on odottamassa 15 7-luokkalaista. Mieleen tuli omat yläastevuodet ja omien opettajien sijaiset, sekä se mitä he saivat kärsiä. Hui!

Mä tiedän, että mulla on vielä paljon opittavaa, mutta mä haluan tehdä tätä. Mä haluan kouluttaa. Mä haluan kouluttaa, valmentaa, rakentaa verkostoja, yhteisöjä, yhdistää ihmisiä. Mä haluan tehdä tätä mitä mä teen nytkin.

Päätös on tehty ja se oli järkevä päätös! Kiitos Pauliina Mäkelä, Kinda Oy!